Mathias Kolström |
|||
|
Muonion ensimmäisen kirkkoherran Mathias Kolströmin syntymästä tulee tänä kesänä 2010 kuluneeksi 247 vuotta. Hänen syntymäaika on 30.07.1763. Mathiaksen vanhemmat olivat torniolaisseppä Johan Mathiasson Kohlström ja hänen vaimonsa Catharina Larsdotter Forsman. Mathias Kolströmin nimi tässä "oikeassa" kirjoitusasussa on esiintynyt viime aikoina jopa vuosittain monissa eri aihepiirien julkaisuissa ja kirjoituksissa. Mathias Kolström tuli kuuluisaksi sekä yhtenä pitkäaikaisimpana pappina Lapissa että luonnontutkijana Lapissa. Kolström aloitti jo 1700- ja 1800 -lukujen vaihteessa Muonion ympäristön luonnontieteellisen tutkimuksen. Hän auttoi ja opasti Pohjoiskalotin tutkimusmatkailijoita pohjoisen luonnon havaintojen teossa, keräsi melkoisen määrän kasveja, linnun munia ja pesiä. Niillä kokoelmilla hän kartutti mm. G. Acerbin, E.D.Clarken, Johan Erik Forsströmin, Zetterstedtin luonnonhistoriallisia kokoelmia. NuoruusEtunimi Mathias esiintyy eri lähteissä muodoissa Mathias, Matthias, Matias ja Mattias. Kirkkoherra Kolström käytti itse Matthias nimeä, mutta kirkonkirjoissa nimi oli yhdellä t-kirjaimella. Mathiaksen sukunimi on aina ollut Kolström. Hänen jälkipolvensa ovat käyttäneet sukunimestä ja käyttävät edelleen kirjoitusasua Kolström. Mathias Kolströmin opintie alkoi kun, Mathiaksen vanhemmat torniolaisseppä Johan ja Catharina Kolström panivat poikansa seitsemänvuotiaana Tornion Pedagogioon eli alkeiskouluun. Koulun oppilasluettelon mukaan (Lähde 1 Perälä 1916) Mathias Kolström on tullut koulun oppilaaksi 29.10.1771 ja ollut oppilaana lukuvuodesta 1771-72 lukuvuoteen 1781 -82 yhteensä 11 lukuvuotta. Mathias Kolströmin kuten muidenkin koulun silloisten oppilaiden lukuennätykset on kirjattu ja löytyvät Perälän kirjasta. Mathias Kolström oli tavallinen hyvä oppilas, ja hänet on tässäkin dokumentissa on merkitty kirkonkirjojen mukaisella nimellään. Opintojaan Mathias Kolström jatkoi Tornion Pedagogion jälkeen Härnösandin gymnaasissa. Hänestä tuli ylioppilas Uppsalassa vuonna 1785, jonka jälkeen hän opiskeli papiksi ja vihittiin papiksi 1788. Perheen perustaminenPapiksi vihkimisestä muutama vuosi myöhemmin, Mathias perusti perheen. Hän meni naimisiin 28.9.1790 Torniossa Brita Elisabeth Wahlbomin kanssa, joka oli syntynyt Arbogassa räätälimestari Olof Wahlbomin ja hänen vaimonsa Christina Catharina Dahlbomin tyttärenä 1764. Brita Elisabeth kuoli 80 vuotiaana 18.2.1844 Muonionniskassa poikansa perheessä. Perheeseen syntyi yhdeksän lasta, joista kuudella on jälkipolvia (Peter Olof, Mathilda Adolfina, Mathias Adolf, Emanuel, Hedvig Elisabet, Lovisa Albertina). Carl Johan ja Caisa Kristina eivät avioituneet. Yksi lapsista Mathias Adolf menehtyi kolmen kuukauden ikäisenä 20.7.1796 Pappilan tulipalossa saamiinsa palovammoihin. PapintehtävätMathias Kolström aloitti papintehtävät 25-vuotiaana vuonna 1788 tultuaan nimetyksi katekeetaksi Muonionniskaan. Muonio oli tuolloin Ylitornion seurakunnan kappeliseurakunta. Riikinjaon jälkeen vuonna 1812 Muoniosta muodostettiin itsenäinen kirkkoherrakunta, johon myös aiemmin Jukkasjärven seurakuntaan kuulunut Enontekiö liitettiin. Kolström toimi Enontekiön kappalaisena 1807-1812. Muonion kirkkoherraksi määrättiin hallitsijan kirjeellä 5.3.1812 paikkakunnalla jo 22 vuotta saarnaajan virkaa hoitanut Mathias Kolström. Tästä pitkäaikaisesta kokemuksesta hänelle myönnettiin erivapaus pastoraalitutkinnosta (Lähde 2 Kähkönen 1989 s. 33 TMA TTA E I 17 s.28 Keis. Kirje 22.2.1812 Turun tuomiokapitulille.). Yhdistetyn Muonionniskan ja Enontekiön kirkkoherran virkaa hän hoiti aina kuolemaansa saakka (1829) tullen toimineeksi pappina 41 vuotta. Aikakirjojen mukaan Kolström toimi myös vuosikymmenien ajan Muonionniskan pitäjänkokousten puheenjohtajana ja muistiinmerkitsijänä. TutkimusmatkailijatTutkimusmatkailijoita eri maista pysähtyi 1700 -luvun lopussa ja 1800 -luvun alkupuolella Muonionniskassa (nyk. Muonio). Mathias Kolströmin pappila oli monen tutkijan etappitalo. Pappilan isäntä opasti tutkijoita seudun luonnon ja erikoisesti lintu-, kasvi- ja perhostutkimuksessa. Kaksisataa vuotta myöhemmin Lappilainen tutkija Yrjö Norokorpi toteaa Suomen Perhostutkijoille tutkimusseminaarissa 6.7.2002: Mathias Kolströmiä pidettiin aikansa parhaana perhostutkijana. Kolström toimi kirjoituksillaan mm. Kuninkaallisten tiedeakatemian avustajana.( Clarke 4) Siksi Mathias Kolström on tullut muistiinmerkityksi moniin kansainvälisiin matkakuvauksiin, julkaisuihin ja kirjoituksiin. Kreivi, eversti ja sittemmin kenraali Anders Fredrik Skjöldebrand (1754- 1834) Tukholmasta ja italialainen kulttuuripersoona Giuseppe Acerbi vierailivat muutaman päivän pappi Mathias Kolströmin luona vuonna 1799. Matkalaiset saivat luonto- ja retkikokemuksia niin paljon, että molemmat sekä Acerbi että Skjöldebrand julkaisivat kumpikin omat historiakirjoituksensa Lapinmatkansa jälkeen. Acerbi kuvaa kirjoissaan Kolströmiä yleensä myönteisesti, "tämä kunnon pastori oli heille suureksi avuksi" ja "Hän oli ulkoisesti huvittavin näkemistäni papeista" (”most clownish”). Sen käännös suomenkielisessä Acerbin kirjassa ”mitä moukkamaisin” ilmauksena ei ole osuvasti suomennettu (Lähde 3 ). Englantilainen Edward Daniel Clarke oli tavannut erämaaseurakunnan ensimmäisen kappalaisen ja kuvaili Kolströmiä erikoiseksi persoonallisuudeksi "Hän oli pukeutunut pitkään nilkkoihin asti ulottuvaan takkiin. Pitkä tukka oli kampaamatta ja jalassaan hän piti lappalaisia pieksuja" ja ”Kolström papin viran ohella, pystyi luovaan, tieteelliseen työhön ja hän avusti kirjoituksillaan Kuninkaallista Tiedeakatemiaa”. Lähes 10 vuotta Kolströmin kuoleman jälkeen 1838 kertoi pappismiehen tehneen häneen groteskin vaikutuksen. Clarken suomeksi käännetyssä kirjassa kääntäjä on kääntänyt ”mitä irvokkain”, jota groteski ei suinkaan tarkoita. (Lähde 4 ). Johan Wilhelm Zetterstedt (1785-1874) ruotsalainen kasvi- ja hyönteistieteilijä kuvaili Kolströmiä innokkaaksi hyönteistieteilijäksi. Hän oli iloinen ja hauska sekä taitava ja ahkera talon hoidossa. Zetterstedt kertoo, miten pappilaa ympäröivät hoidetut ja tuottoisat pellot, miten karjanhoito ja maanviljely oli 1820-luvun alussa Muonion pappilassa pitkälle kehitetty. Lapion ja auran käyttöä opetettiin kylän asukkaille. Kasvimaa yllätti ja tavalliseen ruuanlaittoon tarvittavat yrtit maistuivat vierailijan suussa maukkaammilta kuin mitä hän odotti. Kolström oli aikaansa edellä eli hän oli moderni yrttiviljelijä (Lähde 5 ). Lähteet:
|
Beata-Kaisa seitsemännestä sukupolvesta Mathias Kolströmin haudalla heinäkuussa 2009 |
||
| Luoteis-Lappi 17. syyskuuta 2009 | |||
Kirjeenvaihto rajakomissaari Paul von Nicolayn kanssaMuoniolainen Matthias Kolström oli yhteydessä Ruotsin ja Venäjän rajaneuvottelijoihin |
|||
|
|||
|
Kaija Hiilivirta löysi uudesta historiateoksesta mielenkiintoisen tiedon: muoniolainen Matthias Kolström oli käynyt kirjeenvaihtoa Venäjän rajankäyntikomissaarin kanssa Haminan rauhan jälkeen. Teksti: Kaija Hiilivirta Kuluneena vuonna vietetään sekä Suomessa että Ruotsissa merkkivuotta, kun vuoden 1809 Suomen sodasta on kulunut 200 vuotta. Suomen ja Ruotsin välille tuli uusi valtiollinen raja, joka Luoteis-Lapissa oli Tornion- ja Muonionjoki. Kirjoitukseni tausta lähtee seuraavista sukuhistoriallisista yhteyksistä: Minun isäni esi-isä, ruotusotilas Hindrick Nilsson Brännare osallistui sotaan 1808–1809. Hän menehtyi syksyllä 1808 marssilla Toivalassa Kuopion pohjoispuolella ja haudattiin joukkohautaan. Toivala oli ruotsalais-suomalaisen Sandelsprikaatin tukikohta yli kolme kuukautta. Puolisoni Erkki Hiilivirran esi-isä, kirkkoherra Matthias Kolström oli Muonionniskan kappalainen 1788–1811 ja Suomen sodan jälkeen Muonion ja siihen yhdistetyn Enontekiön yhteisen seurakunnan kirkkoherrana 1812–1829. Pappistehtävien rinnalla M. Kolström oli vuosikymmenien aikana Muonionniskan ja Muonionjoen alueella hyvä opas useille niille matkaajille, jotka tulivat Euroopasta Lappiin käyttäen Tornion- ja Muonionjoen vesitietä. Toisaalta pappi M. Kolström oli paikallinen asiantuntija monissa luonnontieteen ja kansatieteen kysymyksissä. Uutena dokumenttitietona olemme saaneet tänä vuonna selville, että pappi Matthias Kolström kohtasi Suomen sodan jälkeen suoritetuissa rajanmäärityksissä vuonna kymmenen vuoden tauon jälkeen toisen kerran ruotsalaisen everstin A.F. Skjöldebrandin sekä uutena tuttavuutena venäläisen rajankäyntikomissaarin Paul von Nicolayn. Venäläiset joukot ylittivät Ruotsi-Suomen itärajan Savossa helmikuun lopussa 1808. Alkoi Suomen sota 1808–1809 Ruotsin ja Venäjän välillä. Sodan hyökkäykset olivat ankaria, ja ihmismenetykset suuria. Vuonna 1809 Ruotsi menetti kolmanneksen maa-alueestaan ja neljäsosan väestöstään. Venäläiset miehittivät Suomen. Rauhansopimus allekirjoitettiin Haminassa 17. syyskuuta 1809. Rauhanehdot olivat, että Ruotsin oli luovutettava kuusi lääniä Suomesta sekä Lappi ja Ahvenanmaa. Venäjän Keisari Aleksanteri kutsui 28. maaliskuuta 1809 Porvoon valtiopäivät, jotka pidettiin sotatilan vielä kestäessä. Keisari neuvotteli suoraan Suomen säätyjen kanssa, ja Suomelle myönnettiin autonominen asema Venäjän keisarikunnan osana. Vasta valtiopäivien jälkeen Venäjä ja Ruotsi ryhtyivät virallisiin rauhanneuvotteluihin. Rauhanneuvotteluissa tuli päätettäväksi, mikä joki tulisi rajaksi Ruotsin ja Venäjän välille. Venäläiset katsoivat, että rajan tuli olla sotilaallinen este, jollaisia olivat vain virrat. Ruotsalaiset rajaneuvottelijat ehdottivat Kemijokea, venäläiset Kalixjokea. Ruotsi nimitti neuvottelijoiksi kuningaskunnan Venäjän lähettilään Curt von Stedingkin ja A.F. Skjöldebrandin, jolla oli seudun maantieteellinen tuntemus jo kymmenen vuoden takaa Giuseppe Acerbin ja hänen yhteiseltä Nordkapin matkaltaan. Venäjän pääneuvottelijana oli keisarikunnan varakansleri, kreivi Nikolai Rumjantsev ja Ruotsin-lähettiläs David Alopaeus, joiden lähtökohtana rajalle oli saada se noudattamaan Kalix-jokea eli Kebnekaisen tunturimaan vedet kokoavaa Kainuunväylää. Ruotsille olisi ennakoitavissa, että raja Kalixjokeen aiheuttaisi suuren alue- ja malmimenetyksen Ruotsille. Tiedämme, miten tärkeät malmilöydöt Kiirunassa ovat olleet Ruotsille ja edelleen ovat Ruotsin teollisuudelle myös tänään. Stedingk tarvitsi neuvotteluissa Skjöldebrandin hyvää paikallistuntemusta. Skjöldebrand alkoikin kuvailla venäläisille Kalixjoen ja Kemijoen välisen alueen köyhyyttä ja hyödyttömyyttä. Pääneuvottelija Rumjantsev oli yllättäen samaa mieltä. Kompromissina neuvottelussa päädyttiin rauhansopimuksessa Torniojoen ja Muonionjoen linjaan. Rauhansopimuksen solmimisen jälkeen Venäjä nimitti Paul von Nicolayn edustamaan Venäjää rajankäyntikomissaarina, joka sai tarkemmin sopia pohjoisrajasta Venäjän ja Ruotsin välillä Tornionjoen kohdalla. Paul von Nicolay oli oleskellut pitkään raja-asioissa Lapissa solmien myös suhteita paikallisiin säätyläisiin, muun muassa pappi Matthias Kolströmiin. Ranskan- ja latinankielisiä kirjeitä, joita Kemin kirkkoherra Erik Castren ja Muonion Pastori Matthias Kolström ovat kirjoittaneet, säilytetään Helsingissä Suomen Kansalliskirjastossa. Uusi raja alkoi muuttaa oloja ja olosuhteita Tornion- ja Muonionjokilaaksossa. Suomalaisasutus oli ulottunut Kalixjokeen saakka. Olihan raja vedetty suoraan yhtenäisen suomenkielisen kylän läpi molemmilla puolin Tornion- ja Muonionjokea. Vanhat tutut tavat olla kanssakäymisessä yli joen ei ollut mahdollista uudella raja-alueella. Uusi raja sai aikaan monia hankaluuksia ja järjestelyjä maanomistuksessa ja kalastuksessa. Esimerkiksi kalastusolot järjestettiin siten, että kunkin maan asukkaiden oli kalastettava rajalinjansa omalla puolella - lohenpyyntiä lukuun ottamatta. Yhä vieläkin niistä sovitaan. Nykyisin väestö työskentelee ja touhuaa monissa asioissa yhdessä. Yhteistyö Pohjoiskalotilla toimii vilkkaasti. Sitten vuodesta 2000 on meän kieli saatu Ruotsin vähemmistökieleksi. Suomalaiset antavat tälle aikaansaannokselle suuren arvon. Jäsenyys EU:ssa on yhdistävä tekijä. Yhteistyöllä yli rajan on hyvin suuri merkitys. |
|||
Kirje suomeksiKorkeasti Kunnioitettu Herra! Ystävällinen ja lämmin on minulle lähettämäsi kirje, joka on meitä erittäin suuresti ilahduttanut; vaikka Keisarin ratkaisu ei ole vielä tullut, me kaikki yhdessä esitämme kiitoksemme Hänen ja sinun hyväntahtoisuudesta, kiitämme ja ylistämme. En voi muuta kuin pyytää jättää sinulle terveisemme, emmekä toivo mitään enempää (kuin sinulle terveyttä). Haluan tietää, mitä puhutaan Suaskurun mineraalista. Jos sinulle on jotain suunnitteilla, lähetä minulle tieto. Miten vaikeaa onkaan kirjoittaa latinan kieltä 20 vuoden jälkeen, sitä unohtaa sekä puhutun että kirjoitetun, varsinkin kun sanakirja puuttuu. Suuri on kaikkialla kaikkien hyveellisyys Jumalan palvelussa ja pelossa. Tämän voin kertoa suurella kunnioituksella puoleesi kääntyen.
Muonionniska 14. maaliskuuta 1811 |
|||
Hiilivirta etsi Kolströmin kirjeenMuonio-Seuran pitkäaikainen puheenjohtaja, nykyinen varapuheenjohtaja Kaija Hiilivirta luki alkuvuonna Kalevasta jutun Rainer Knapaksen uudesta teoksesta Monrepos, ranskalaisen kulttuurin pohjoinen keidas. Tekstissä oli maininta muoniolaisen pastorin Matthias Kolströmin kirjeestä Venäjän ulkoministeriön palveluksessa olleelle Paul von Nicolaylle. Hiilivirta etsi kirjeen käsiinsä Suomen Kansalliskirjastosta ja käännätti sen rovaniemeläisellä latinanharrastajalla Aino Korhoselle. Kirjeestä käy ilmi, että Kolströmiä oli käytetty asiantuntijana myös poliittisissa kysymyksissä; aiemmin oli jo tiedetty, että Kolströmiä oli arvostettu paikallisen luonnon- ja kansatieteen tuntijana. Kirjeen kääntänyt lehtori Aino Korhonen kommentoi Matthias Kolströmin latinankielistä kirjettä näin: ”Kirjeestä käy ilmi, että kirjoittaja on oppinut ja sivistynyt pappishenkilö, joka osaa hyvin ja virheetöntä latinaa ja hallitsee seurustelun kohteliaat sanakäänteet. Kirjeen viimeiset rivit kertovat papin työhön liittyvää asiaa eli kansan käyttäytymistä myönteisenä, josta hän iloitsee.” Kirjeestä käy myös ilmi, että venäläisten taholta on ollut tiettyä kiinnostusta Suaskurun mineraaliesiintymiin, mistä Kolström haluaa kirjeessään lisätietoa. Lähteet:
|
|||
