Vanha kuva kertoo

Teksti: Erkki Hiilivirta

Raito -lehti tuli kotiimme jouluviikolla 2010. Yllätyimme perheessäni, kun kuva isoisästäni K.A. Kolströmistä oli julkaisun sivulla 21. Valokuva on kotimme seinällä, aiemmin se on myös ollut sukumme vanhempien ja isovanhempien albumissa. Kuvatekstissä kerrotaan virheellisesti, että siinä on ”kirkkoherra Juhani Ahola itse talvivaatteissaan Muoniossa”. Juhani Ahola toimi Muonion ja Enontekiön vt. kappalaisena ja kirkkoherrana vuosina 1921 -1923.

Oikaisu: Kuvassa ei ole kirkkoherra J.A. Ahola, niin kuin Raito -lehdessä 2010 kerrotaan.
Kuvassa on kauppias maanviljelijä poronomistaja K. A. Kolström omissa lapinvaatteissaan.

Lapinvaatteet siirtyivät Karl Adolfin pojalle metsähoitaja Armas Kolströmille ja sitä kautta Rovaniemelle 1930

Kuvassa isoisäni K.A. Kolströmin päällä ovat lapinvaatteet, joita hän käytti poronhoidon työtehtävissä. Haluan kertoa niistä vaatteista tarkemmin Lapissa käytetyillä nimillä vielä siksi, koska ne vaatteet siirtyivät hänen poikansa isäni metsähoitaja Armas Kolströmin (myöhemmin Hiilivirran) mukana kotiini Rovaniemelle 1930 -luvulla. Miksi Armas sai kotoaan ne lapinvaatteet, on seurausta mielenkiintoisesta päätöksestä: Armas Kolströmin porot ja poromerkki ”Ilttikorva” hyväksyttiin omistettavaksi 15.6.1934 Etelä-Lapin poronhoitoyhdistyksen alueella.

Me perheen pojat myös niitä käytimme; muun muassa poronnahkakinttaat jäivät mieleen, kun ne porolla ajaessa vuottoraippa (poron vatsan alitse kulkeva ahkion vetohihna) oli kuluttanut karvapeitteen sisävarsien puolelta. Käytimme myös lukiolaisiässä siepakoita, joissa oli tiuhtalla kudotut paulat. Verkakoristeisia poronnahkaisia karvakenkiähän nimitetään nutukkaiksi. Muita asusteita ovat poronkarvalakki ja komea poronnahkapeski. Säpäkkeet ovat poronkoipinahan kaistaleista valmistetut koipisäpäkkeet. Ne suojasivat sääriä. Hyvin mielenkiintoinen on sieppuri. Lapsuuteni leikeissä sieppuri oli pelotteluväline. Kuvassa se on karhuntaljasta leikattu tylpänsoikea, noin metrinpituinen pukukappale, jossa on pääntietä varten aukko. Sieppuria pidettiin pyrysäällä. Siinä oli punainen vuori. Naisilla sieppurin korvasi verasta ommeltu luhka.

Evakkoajan ja Lapin sodan aikana asusteet kuluivat ja tuhoutuivat. Vähemmän käytetyt ja siten hyvin säilyneet säpäkkeet äitini lahjoitti Rovaniemen kirkkoherralle Eeli Laitiselle, joka oli meidän perheemme pappi. Hän oli vihkinyt 1924 äitini ja isäni, kastanut meidät kolme lasta. Vuoden 1946 elokuussa Eeli Pappi siunasi isäni. Sodan jälkeen ruumiin siunaus toimitettiin hautausmaalla, siten pakkasilmalla säpäkkeet olivat hyvä suoja. Eeli – Papille lapinvaatteet olivat tuttuja jo lapsuuskodissa isänsä pappi Aatu Laitisen Enontekiön vuosilta alkaen.